Safari = matkalla vol 2 kissat

Masai Mara kansallispuistona täytti kaikki odotukset. Eläimiä tuhannen hehtaarin puistossa oli aivan tolkuton määrä. Kaikkea mahdollista, sarvikuonot jäivät vain tunnetuimmista näkemättä.

Kissaeläimiä Masai Marassa oli paljon, onnistuimme näkemään ehkä seitsemän eri leijonalaumaa, leopardin, muutamia gepardeja ja hyeenan. Kissoilla oli myös monen monta suloista pikkupallerroa seuranaan. 

Nämä poikaset olivat kuulema kolmen kuukauden ikäisiä.

Kuka tunnistaa alla olevat pörröpallerot? Nämä olivat vain muutaman viikon ikäisiä.

Gepardin kolme poikastahan ne ovat.

Hyeena, en tiedä onko näillä huono näkö vai mitä, mutta koko ajan tämä hyeena tuntui siristelevän silmiään.

Alla oleva leijona oli juuri lähdössä saalistamaan, intensiivinen katse ja hidas äänetön kävely.

Leopardi. Näin ihkaensimmäisen kerran leopardin luonnossa vapaana. Siellä se kuilun pohjalla oli keskipäivän kuumuuttaa paossa.

Yksi vaikuttavimmista näyistä oli tämä leijona saaliinsa kanssa. Ympärillä olivat valmiina shakaalit ja korppikotkat käymään kiinni ruhoon kunhan leijona on vain ensin saanut tarpeekseen.

Miespuolisia leijonia näimme vain kaksi ja nekin ilman laumaa, jossain lähistöllä oli kyllä aina yksi naarasleijona.

Masai Mara oli todella vihreä, maisemat satumaisia, mutta kuten olen jo aiemmin todennut maisemakuvaajan lahjoistani niin tässä on paras yritys taltioida Masai Maran taikaa.

ps. pullat olivat menestys eilen.

Tänään suuntaamme ystäväperheen viisivuotiaan tytön syntymäpäiville.

Safari = matkalla vol I

The Great Rift Valley oli hengästyttävä, reilun kahden kilometrin korkeudessa vuoristossa seikkailtiin pikkubussilla, safarikelpoisella hiacella. Safari-sana on ehkä alkuperältään swahilia (päättelee sisäinen kielitieteilijäni), täällä se tarkoittaa mitä tahansa matkaa, reissua tai menoa paikasta a paikkaan b.

Näköalat olivat huikeat, minä vain olen ehkä surkein maisemakuvaaja ikinä, joten tarjolla on vain kuvia näköalapaikalta.

Näissä korkeuksissa on turkispipo nähtävästi tarpeen, ainakin auringon laskettua. Paljon oli lampaantaljoja ja turkishattuja myynnissä.

Tässä kylässä vierähti sitten vähän enemmän aikaa. Masait olivat päättäneet osoittaa mieltään, koska tie on niin huonossa kunnossa, joten he sulkivat sillan ja odottivat että joku ministeri saapuisi paikalle tai edes uutiskuvaaja. Odotimme ehkä kolme tuntia tien avautumista. En tiedä saapuiko sinne kukaan koskaan.

Mukavaa perjantaita! Minä odotan täällä apulaisia pullanleivontaan. Muutama yö sitten heräsin hirmuiseen pullanhimoon. Ystävä lupasi lainata kahta lastaan minulle apureiksi, joten pullatalkoot alkakoot hetkenä minä hyvänsä.

paluu arkeen

Niin nopeasti se paluu arkeen käy pienen lomailun jälkeen. Nyt taas jumpataan kuin viimeistä päivää. Torstain kunniaksi pääsee kuukauden tauon jälkeen taas herkuttelemaan hernarilla ja pannarilla. Nallen jalkaa hoidetaan tarkasti, vaikka eilen yksi suuri virstanpylväs saavutettiin - sidokset ja lasta otettiin pois, jäljelle jäi hontelo jalka isolla märkivällä haavalla. Happikylpyjä ja talkkia hoitona.

Sää on alkanut muuttua, tuuli on taipunut hentoiseksi, aurinko on paahtava ja kosteusprosentti varmaan yli sadan. Johan tässä olikin lähes kuusi kuukautta siedettävää säätä, nyt voi taas kärvistellä seuraavat kuusi kuukautta kuumuudessa.

Torstaiaamun iloksi lähden nyt patistamaan joukon naisia liikkeelle ja palaan myöhemmin toivottavasti valokuvien kanssa.

Hyvää torstaita!

Upsis.

Lähes kuukausi on mennyt ilman ensimmäistäkään blogitekstiä. Pahoitteluni siitä teille armon lukijat, jos teitä siellä vielä jokunen on. Selityksiä kyllä löytyy vaikka millä mitalla. Ehkä paras ja tyhjentävin on se, että koneeni näppäimistö sekosi täysin. Nyt viime kesänä ostettu koneeni on takaisin Suomessa ja huollossa ja minulla on käytössä vanha läppärini, joka sekin kärsii näppäimistön ongelmista. Viime viikolla sain onneksi lainaan ulkoisen näppiksen ja päiväni ovat pelastetut. (Liekö pöly ja kosteus jumittaneet näppiksen?)

Toinen aika hyvä syy on se, että rakas ystäväni oli täällä reilun kolmen viikon vierailulla. Mombasassa emme juuri aikaa kuluttaneet kuin vasta viimeisellä viikolla, joten sekin selittänee taukoa tavallansa.

Keniassa on tapahtunut paljon niin yksilötasolla kuin ihan yhteiskunnallisellakin kuukauden aikana. Somalian Al-Shabaab -terroristijärjestö on kidnapannut neljä turistia, surmannut yhden ja antanut varoituksia pommiuhkista. Kenia on hyökännyt Somaliaan kukistamaan Al-Shabaabia yhdessä Somalian "armeijan" ja Africa Unionin kanssa. Tosin eilen Somalian väliaikainen presidentti oli vetäytynyt pois projektista. Saa nähdä mitä tässä tapahtuu. Ihmisten puheista kuulee pelon, julkisia isoja ihmismääriä kerääviä paikkoja on kehoitettu välttämään Nairobissa ja Mombasassa.

Minä olen matkannut Masai Maraan, nähnyt kymmeniä leijonia, lentänyt kuumailmapallolla, syönyt hirmuisen määrän kelvotonta ruokaa, ollut jumissa junassa, nähnyt Zanzibarin ja kauniin auringonlaskun, ollut kiitollinen siitä, että en sentään asu Tansanian puolella, kameran muistikortille on tallentunut monta hienoa hetkeä, vaikka edelleen ne hienoimmat tallentuivat muistin sopukoihin.