Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

28.3.2013

Väsynyt kotona

Kotona, verannalla. Silmäluomet painaa ainakin tuhat kiloa, iho on nihkeä, sirkat sirittää. Väsyttää. Väsyttää enemmän kuin koskaan. On väsyttänyt jo kauan aikaa. Kuukauden yksinhuoltajuus kaikkine iloineen oli kuitenkin rankka. Erityisesti fyysisesti, pikkuhiljaa iski henkinenkin ahdinko. Eikö tämä lapsi aio ikinäkoskaan nukkua? Valehtelematta en nukkunut kahta tuntia kauempaa yksijaksoisesti kuin pari kertaa, muuten kukuimme molemmat Hipun kanssa kerran tunnissa hereillä.

Kotiinpaluu ahdisti paljon. Kotimatka oli kammottava, lentokoneessa oli vika. Palasimme takaisin lähtöpisteeseen, vaihdoimme konetta. Pelotti myös enemmän kuin koskaan. Puristin Hippusta syliini lujemmin kuin koskaan. Halusin taputtaa ensimmäistä kertaa elämässäni kun laskeuduimme Mombasaan.

Kenia otti tällä kertaa vastaan lämmöllä ja ylitsepursuavalla ystäväisyydellä.

Kiirastorstain kunniaksi taidan mennä nukkumaan ihan just nyt. Niin ja opettelen käyttämään korvatulppia.

12.3.2013

Illalla kynttilän lämmössä

Hajanaiset ajatelmani tämän hetkisestä todellisuudestani:

Fuengirolassa on todella paljon suomalaisia. Räkäisiä baareja on kotikulmillani kaikkialla. Aamuisin sakea virtsanhaju tulee vastaan kadulla. Paikalla on oltava monta suomalaista miestä.

Alkoholi haisee. Ongelmallinen juominen haisee. Surullinen näky on raakkuva, turvonnut, känninen suomalainen talvehtija.

Koirat ovat hyväkäytöksisiä. En edelleenkään ymmärrä kuinka nämä Espanjan koirat ovat näin rauhallisia ja kuuliaisia.

Herkuttelu on helppoa.

Vaikka suomalaisia on täällä tosi monta niin silti tunnelma on hyvä ja leppoisa, ihmiset ovat ystävällisiä.

Liikenteessä tunnistaa espanjalaisen kuskin. Suojatien eteen pysähdytään, jalankulkija ylittää tien ennen autoa lähes poikkeuksetta. Ne suojatielle kiihdyttäjät taitavat olla suomalaisia. Omasta ajotavasta on vaikea luopua. Omakohtaista kokemusta löytyy... Miksi meille suomalaisille on niin vaikeaa olla joustava liikenteessä? Onko se meissä kaikissa jo valmiina syvällä sisällä vai opetetaanko meille jotkut tinkimättömät vittuunnu kaikesta - säännöt autokoulussa?

Paluu ruokaan - se tuntuu olevan edullista. Brie maksaa euron paketti, jams. Vihannekset ovat maistuvia, kaupan kalatiskit täynnä tuoretta herkkua.

Suomi tv on ollut paljon päällä. Kuningakuluttajan yksi aihe oli raastinrautojen vertailu. Raastinrautojen vertailu. Oikeasti? (Kummastelin sitä aika kovasanaisesti ajatuksissani, mutta koska juttuni täällä ovat myös aika luokattomia niin olen ihan hyshys vaan, mutta silti... Raastinrautojen vertailu.)

Ymmärrän talvehtijoita täällä. Kauniit maisemat, valo, edullinen hintataso, ystävällinen palvelu, lyhyt matka Suomeen, suomalainen yhteisö, suomi-kaupat jne.. Miksi ei? Tänne on helppo tulla, tosin täällä voi myös ongelmat helposti kasaantua.

Suomi tv on taas päällä, sinivalkoinen valhe kertoo hiihdosta ja dopingista, Lahden skandaalista. Eikö sen voisi jo unohtaa? Kenian presidentiksi valikoitui muuten Uhuru Kenyatta, yksi niistä, jotka ovat edellisten vaalejen väkivaltaisuuksista joutunut kansainvälisen tuomioistuimen eteen, oikeudenkäynti on edelleen kesken. Kenia antoi anteeksi viideksi vuodessa, äänesti presidentikseen ja juhlii nyt rauhallisesti sujuneita vaaleja. Olemme me niin erilaisia kulttureiltamme.



Sade

Jo toista viikkoa sataa, tosin eilen oli todella kaunis ja aurinkoinen päivä ja mahtuuhan näihin päiviin muutama muukin sateeton päivä. Minua sade ei ole haitannut, raikas ilma tekee niin hyvää. Villasukat ja tee, kuuma suihku ja gollegehousut ovat iltojeni lämmittäjät.

Tänään odotamme hyvin spessuja vieraita. Lapsuuden rakasta ystävää poikansa kanssa. Hippunen on järjestellyt lelujaan uuteen uskoon. Syöttötuoli on muuttunut kävelyn apuvälineeksi.

Harmittaa ainostaan se, että kun kerrankin saa vieraita niin ei ole tarjolla makeaa kahvin seuraksi.

Sade on myös pehmeää, se ei rummuta maata vaan hiljaa laskeutuu, tuntuu melkein kuin se ei edes kastelisi.





5.3.2013

Huuma.

Ihan näin alkuun haluaisin kertoa siitä kuinka minun pää toimii nykyisin. Minulla ei pysy ajatukset kasassa, en hahmota kokonaisuuksia, unohdan jatkuvasti asioita enkä jaksa kiinnostua kovin monesta asiasta ellei ne sitten kosketa itseäni hyvin läheltä tai liity Hippuun. Ihan jopa blogitekstin kirjoittaminen tuntuu työläältä ja vaativalta. Kuvittelin, että tämmöinen kuplassa eläminen olisi liittynyt vahvasti vauvan ensimmäisiin kuukausiin ja äitiyden haparoiviin ensiaskeliin. Väärässä olin.

Huumaa on vahvasti aiheuttanut monikin asia. Mielessä on ollut niin monta mainitsemisen arvoista juttua, että niistä onneksi muistan edes jokusen.

Eniten huumaa on saanut aikaan vapauden tunne. Se, mitä olen Keniassa kaivannut ja unohtanutkin kaivata. Olen niin onneissani siitä, kun voin vaan lähteä marssimaan kadulle, jalkakäytävälle. Kävellä niin pitkälle kun jaksan, milloin haluan. Hippu istuu rattaissaan, nukkuu uskomattoman hyvin päiväuniaankin raikkaassa ilmassa.

Espanjan kieli on vaan niin huumaava. Ehkä parasta on kuunnella vanhuksia, kieli on niin rikasta, humoristista. Tekisi mieli väliin huudahtaa jotain itsekin, mutta hitsit kun oma kieli on niin jäykkä.

Tapakset. Kaksi loistavaa tapas-kokemusta on jo takana. Perjantai-iltana yli 20 hengen seurueen kanssa istuimme periespanjalaisessa ravintolassa, ruoka oli niin hyvää ja tunnelma huumaava. Minä poistuin jostain syystä (vauva) jo ennen jälkiruokaa, osa seurueesta oli tanssinut aamu asti flamencon tahteja. Sunnuntaina lounaalla herkuttelin kummitädin ja uuden tuttavuuden kanssa Marbellassa. Konstailematon, maukas, puhdas maku on tapasten perusta.

Juusto ansaitsee oman maininnan. Manchego, kaikilla eri kypsyyksillä. Minulle kyllä kiitos.

Asun Hipun kanssa kahdestaan kolme viikkoa pienessä yhden makuuhuoneen asunnossa. Avokeittiö mahdollistaa sen, että Hippu on koko ajan näkökentässäni. Aika kivaa on kokata, kun pieni mies voi puuhastella palikoidensa parissa olohuoneen puolella.

Kuuma suihku, vedenpaine, vessa, jota voi vaan vetää kerta toisensa jälkeen ( Mombasan kodissa pitää odottaa ainakin 10 minuuttia, että vessan voi vetää uudelleen, vesitankin täytyy täyttyä eka), tiskaaminen lämpimällä vedellä.

Julkinen liikenne, junalla pääsee tosi kätevästi paikasta toiseen, linja-autolla myös.

Selvennettäköön vielä, että olen Espanjassa poikani kanssa kahdestaan niin sanotusti vaaleja paossa. Keniassa on maanantaina olleet vaalit, monen monta eri vaalia, tärkeimpänä niistä presidentin vaalit. Vuonna 2007 vaalejen jälkeen maa ajautui sekasorron tilaan hetkeksi. Minä en halua olla missään tekemisissä sen sekasorron kanssa, joten katsoin parhaimmaksi poistua paikalta pidemmäksi aikaa. ( tällä hetkellä näyttää sille, että uudeksi pressaksi on valikoitumassa yksi suurimmista edellisten vaalejen sekasorron aiheuttajista.) Osa perheestäni on Espanjassa myös tällä hetkellä, joten tukikohdakseni valikoitui Fuengirola. Tämä suomalaisiakin suomalaisempi paikka. Pyristelin kovasti tätä vastaan, mutta tänne päädyin. Minua epäilytti kuinka espanjalaiset täällä meitä suomalaisia jaksavat katsella, muutaman päivän kokemuksen perusteella oikein hyvin jaksavat. Tosi ystävällistä porukkaa. Se mikä yllätti myös oli, että kuinka suomalainen tämä paikka voi ollakaan. Täältä löytyy oma lääkärikeskus, suomi-kauppa, kirkko, koulu, suomi-keskus, tsiljoona suomi-ravintolaa ja monen monta suomalaista. Olin jopa odottanut pullapuotia, mutta täytyy sanoa, että ne pakasteista puolivalmiiksi ja löysäksi paistetut pullat ja riisipiirakat jätti olon aika vaisuksi. Harmillista.

Kaiken suomalaisuuden jälkeenkin täältä löytyy se minuun niin kovasti vetoava mentaliteetti. Huoleton asenne. Aamuisin kadut on täynnä lenkkeilijöitä ja koiria. En ymmärrä miten espanjalaiset sen tekevät. Sen, että koirat juoksevat vapaana, eivät räyhää toisilleen, eivät ole kiinnostuneita muista ihmisistä, vilkuilevat koko ajan häntä iloisesti heiluen että missä omistaja menee ja odottavat tai juoksevat sitten omistajiensa luo hetkeksi. Minäkin tahdon.

Niin ja nettiyhteys. Voin siis katsoa suoraan videoita, sivut kasautuvat auki välittömästi. Mahtavaa.

Hipun kanssa on mennyt paremmin kuin osasin ajatella. Meillä on vielä monta paikkaa koluamatta.

Terveisiä Belgiasta

Lento oli pitkä, myöhässä ja kaikkea muuta. Pieni mies oli silti taas niin reipas. Reissumies. Aamupalan huipennus dokumentoituna. Nam. Kyllä kelpaa.