Peruskaura

Tässä taas tänäkin aamuna aamupalalla. Peruskauraan on tullut muutama muutos. Olemme siirtyneet sisälle syömään, on sen verran viileää etti tarvitse paeta ulos talon kuumuutta. Mukavaa sekin, että ei tarvitse kantaa tavaroita niin paljoa edestakaisin. Pitkän pitkän ruisleipäjakson jälkeen on pakastin tyhjentynyt niin, että muutama pala on enää jäljellä.

Meidän pieni mies kieltäytyy puurosta täysin. Aamuisin on tarjolla leipää ja jugurttia. Maustamaton jugurtti maistuu, tänään mukana on passionia.

Edelleen vaan pakotan itseni keskittymään arkeen. Huomaan haalivani tekemistä ja tapaamisia, ei tarvitse pysähtyä, ei jää aikaa murehtia tulevaa. Elämä pätkätyöläisen kumppanina on välillä raastavaa, mutta sitten taas parhaimmilaan niin hyvää ja täynnä mahdollisuuksia.

Hallinta.

Se tunne, kun kuvittelee hallitsevansa elämäänsä pienten arkisten asioiden kautta. Dippadai, syödään tässä aamupalaa niin kuin aina. Jaahas, mennään nurmelle kävelylle, heitellään Maralle samalla palloa. Käydään lempikahvilassa lounalla. Kiirehditään jumppaan.

Yhtään ei jyskytä takaraivossa, että oikeasti mun olisi pitänyt pakata jo. Oikeasti mun pitäisi olla jo löytänyt ostajat kaikelle minkä aion myydä tai ihan oikeasti mun olisi pitänyt jo edes tehdä se myynti-ilmoitus valmiiksi.

Tänään aloitetaan kuitenkin jo jostain. Vuokranantajan sihteeri tulee tekemään inventaarion.

Lohduttaudun myös sillä, että tätä toukokuun alusta alkanutta piinaa ei voi olla kuin maksimissaan 13 päivää jäljellä. Ja niin kuin kamut sanovat täällä, että ajattelepa sitä miten onnekasta on ettei lapsi ole vielä kouluiässä. Niinpä niin.

Nyt tosiaan on jo kiirehdittävä jumppaan.

Mukavaa juhannusviikkoa!

Sanaton

Kaksi viikkoa ja tämän pitäisi olla tässä. Aika sanoa kwaheri Mombasa = näkemiin Mombasa. Nimenomaan tämän pitäisi olla tässä. Tulevasta ei ole tietoa. En tiedä josko kahden viikon päästä istun tällä penkillä aamulla ensimmäisen asiakkaan jälkeen vai olenko matkalla jonnekin.

Tämä tilanne aiheuttaa aika paljon ahdistusta (lievästi ilmaistuna), todella paljon kinaa ja sanaharkkaa miehen kanssa, epätoivoa ja tiuskimista, yhtäkkisiä itkuja ja kaiken kamaluuden keskellä on kovin keskeneräinen olo. Minusta on tärkeää jättää hyvästejä, vaikeaa se on, etenkin ihmisten kesken. Minulla on myös tapana hyvästellä mielessäni paikkoja, tilanteita, harrastuksia. Kun en tiedä tulevasta, en osaa myöskään heittäytyä hyvästelytuulelle.

Meitä on neljä eri perhettä jättämässä Mombasan samaan aikaan. Ne kolme muuta ovat tienneet tulevan kotipaikkansa jo joitain kuukausia. Olen vierestä seurannut kuinka he järjestävät elämiään jo uuteen paikkaan. Välillä helpottuneena ja välillä kateellisena. Tieto lisää tuskaa tässäkin aina välillä.

Kun elämä on auki, on pakko pysähtyä pienten asioiden äärelle. Iloittava pienen ihmisen ihmetyksistä, arvostettava sitä, että mies on taas vihdoin kotona ja nukkuu siinä vieressä, että koirat yhä edelleen joka kerta nähdessään heiluttavat häntäänsä, että meitä ajatellaan siellä kaukana.

Ajatus

Tuttu juttu tuli vastaan viime kesän Tukholman reissulla. Liehui ylväänä lipussa. Nappasin kuvan kännykkääni ja siitä asti se on etusivulla komeillut. Aika monessa kiperässä tilanteessa saanut kaivamaan käsiini ja tuijottamaan kännykän ruutua, muutaman kerran jopa muuttamaan käytöstäni.

Suomennettuna Gandhin ajatus kuuluu jotakuinkin näin: Ole itse se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.

Meidän ihanalla kummitytölle haluan näin ylevien ajatusten saattelemana toivottaa mitä parhainta ensimmäistä syntymäpäivää! Voi, että olisi hienoa olla siellä näkemässä sinut nyt!

Vapaa kalenteri

Kesäkuun alku ja suht vapaa kalenteri. Eikö se niin mene? Menee ainakin tällä viikolla täällä. Yleensä vietän aamupäiväni tässä huoneessa. Tällä viikolla vaan kaksi.

Tosin just nyt pitäisi väsätä kasaan kaksi rotator cuffin treeniohjelmaa. Ajattelin kuitenkin nopeasti laittaa blogin puolelle tämän viehättävän kotikutoisen kuvan tästä aamupäivähuoneesta.

Minä niin haluan selkeän kodin ja yksiväriset lattiat. Kuva ei kerro koko totuutta, kiitos seepian. Oikeasti seinät ovat keltaiset, hyllyköt seinällä tummemman keltaoranssit. Lattia tunkkaisen "marmorinen". Huonekalut niin suuria ettei niitä purkamatta saa pois huoneesta.