Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

27.10.2014

Uni ja väsy

Vauva nukkui lähes kolme tuntia heräämättä sitten ikinä. Ulkona, vaunuissa, raikkaassa sateen jälkeisessä ilmassa. Minä reilun tunnin jälkeen aloin vilkuilemaan vaunuja, tarkistin itkuhälytintä, hoidin monen monta juoksevaa asiaa ja söin vielä lounastakin.

Vauva heräsi, makoilee nyt sylissäni, silmät edelleen tiukasti kiinni, masu pullollaan maitoa.

Vauva on niin kovin kaunis kuuden viikon iässäään. Oikea sylikissa, pitkä poika ja loputon syöppö. Kuusi viikkoa ja poika on kuin aina olisi siinä ollut ja silti tämä kaikki on niin uutta, on ja tuntuu. Yhä edelleen tuntuu oudolta puhua lapsista monikossa tai pojista. Se ei ole kertaakaan vielä mennyt ilman, että olisin sen huomannut, jäänyt hetkeksi miettimään, että niin teitä on tosiaan kaksi. Minä olen kahden pojan äiti.

Minulla on ollut kolme vuotta väsynyt olo. Se alkoi odottaessani Hippua, väsymys silloin raskausaikana ja nyt kuopusta odottaessa oli jotenkin todella voimakasta, se hyökyi päälle ja peitti alleen kaiken muun. En vain yksinkertaisesti pysynyt hereillä kunnes viime keväänä tuli toisia ongelmia, uniongelmia. Väsymys nosti päätään uudella tavalla, uni ei tullut silmään eikä lepoa taikka helpotusta tuntunut olevan ollenkaan. Kesäreissu Kyprokselle, Hipun rytmissä elo (päiväunet ja yöunet samaan aikaan) lopulta katkaisivat kuukausien unettomuuskierteen, nukuin käytännössä tuon lomareissun aikana aina, kun Hippukin nukkui. Luin hetken kirjaa kunnes nukahdin ja nukuin siihen, että Hippu herätti. Unta tuli siis melkein päivittäin 14 tuntia.

Raskaana ollessa uni on joka tapauksessa katkonaista, pitää käydä vessassa, asennon vaihtaminen ei luonnistu ilman heräämistä ja vauva herättää tansseillaan. Vauvan synnyttyä hormoonit hyrrää ja väsymys väistyy. Keho tekee kaikkensa ollakseen tehokas maidontuottaja ja ollakseen aina valmis vauvan tarpeisiin, tuntuu kuin kuuloaisti triplaantuisi, aistit ovat muutenkin äärimmilleen viritettyinä, vauvalle. Kaikki muu jää huomiotta. Olo on yhtä aikaa yhtä hattaraa ja silti haikeutta.

Nyt suurimpien hormonimyrskyjen laannuttua ajoittaisiksi piikeiksi alkaa väsymys taas nostaa päätään. Parin tunnin yhtäjaksoinen uni tuntuu luksukselta öisin, päivisin en ole osannut enää nukkua, vaikka tiedän että pitäisi. Keho ei vaan malta. Tuntuu, että fysiikka kaipaa happea, liikuntaa ja vilkastunutta verenkiertoa. Ulkona kävellessä väsymys väistyy ainakin hetkeksi.

Toisinaan huomaan ajattelevani vuosien päähän ja yksi keskeisistä asioista niissä tulevaisuuden ajatuksissa on se, että olenkohan silloin väsynyt, voinkohan silloin nukkua? Melkein lähitulevaisuuden toivoa väsymyksen selättämisestä tuo myös se, että esikoinen alkoi nukkua yöt heräämättä reilun vuoden ikäisenä.

Nyt yksi tiukka kahvi ja ulos lenkille, mars.

2 kommenttia:

Miltsu kirjoitti...

Voin samaistua tuohon väsymyshommaan. Äitiyden myöta väsymyksestä tulee vaan osa elämää, ei mikään hetkittäinen juttu. Siitä tulee niin normaalia. En silti osaa kuvitellakaan millaista se olisi jos olisi kaksi pientä lasta. Huh huh pelkästä ajatuksesta :D Silti tiedän että jotenkin sitä itekin vain jaksaisi. Luonto on sen niin tehnyt. Ja kun se on tosiaan se äiti joka on ärimmilleen virittynyt vastaamaan vauvan tarpeisiin. Minulla kävi ainakin niin että valvoin nekin heräämiset kun mies hoiti vauvaa ja pystyin nukahtamaan vasta sitten kun mies oli saanut vauvan nukahtamaan :D Tsemppiä!

jenni kirjoitti...

Tuo on kyllä niin totta, että on "virittynyt" vastaamaan vauvan tarpeisiin ja vaikka mies hoitaisi vauvaa on vaikea seurata sitä sivusta, ainakaan leväten samalla, aina sitä huolehtii jotain. Nyt kun mies vie aamuisin Hipun hoitooon (alkuperäinen ajatus siinä oli, että voisin nukkua vauvan kanssa rauhassa ne hoitoaamut) kuuntelen oven takaa, että muistaako mies nyt kaulurin, oikean pipon jne... ja totta kai on myös aina mentävä sanomaan heipat ja aika usein nousen jo samaan aikaan kuin Hippu ja autan pukemisissa ja lähtötohinoissa.